| Henkilöhistoriani. Lyhyt oppimäärä: Olen Seija Kaarina Lipsanen, vapaa toimittaja Mikkelistä. Synnyin 1955 Mikkelin maalaiskunnan Vehmaskylässä. Lapsuudenkotini oli perinteinen etelä-savolainen maalaistalo ja vanhempani Helvi ja Mauno Lipsanen maanviljelijöitä. Sisaria minulla on viisi, Eeva (1956), Marja (1959), Kirsi (1960), Riitta (1961) ja Sari (1970). Juureni ovat vankasti savolaisessa maaperässä, jossa vanhempieni suvut ovat asuneet vuosisatojen ajan. Suurimman osan omasta elämästäni olen asunut Etelä-Savossa, vaikka olen muuttanut sielläkin paikkakunnalta toiselle työn perässä ja levottoman vereni viemänä monia, monia kertoja. Heti keskikoulun jälkeen löysin itseni piikomasta Lontoosta. Muutto suurkaupunkiin ei maalaistytön päätä palellut. No, kipin kapin tulin sieltä parin kuukauden kuluttua takaisin. Jatkuva isäntäperheen vaihtaminen ei innostanut. Sen jälkeen opiskelu taas kiinnosti, mutta vain kaksi vuotta. Siskoni Eeva oli lähtenyt Helsinkiin ja minä halusin sinne myös. Pian huomasin, ettei Stadi ole minun juttuni. Mikkeliin takaisin muutettuani tapasin miehen, jonka sinisilmäisesti kuvittelin olevan elämäni mies. Tulin raskaaksi ja jäin kantamaan yksin vastuuta tulevasta, rakkaudella odottamastani lapsesta. Tuomas Antti Mikael syntyi 1977. Ammattitaidottamana yksinhuoltajana otin lusikan kauniisti käteen ja opiskelin rakennuspiirtäjäksi. Pari vuotta meni piirustuksia selatessa. Sitten minusta tuli Piikalikka, kirppisyrittäjä. Se ei 1980-luvun Mikkelissä oikein lyönyt leiville, joten jatkoin taas opiskelua. Kulttuurisihteeriksi valmistuin Suomen Nuoriso-opistosta 1985. Paukkula avasi tien myös ammattimaiseen kirjoittamiseen. Olin raapustellut tekstejä pöytälaatikkoon, mutta vasta Paukkulassa ollessani uskaltauduin kirjoittamaan ensimmäiset juttuni lehtiin. Sain Pertunmaalta kulttuuriohjaajan viran. Samalla toimin Sanomalehti Länsi-Savon Pertunmaan kirjeenvaihtajana. Hyvin alkaneen virkanaisen urani sotki Lapin mies. Hänen mukanaan Tuomas ja minä muutimme Utsjoen Outakoskelle. Tenon rannalla oli mukava olla, mutta yhteiselo saamelaistaiteilijan kanssa ei sujunut. Vuokrasin oman asunnon ja jäin Lappiin. Elannokseni tein monenmoisia sekalaisia hommia, toimin mm. Sompio-lehden avustajana ja kuljeskelin tuntureilla. Lapin luonto lumosi minut täysin. Utsjoella ollessani tapasin myös aviomieheni. Suhteemme alku ei paljoa lupaillut, sillä seurustelumme päättyi eroon vajaassa vuodessa. Mies sai työkomennuksen Pohjanmaalle. Minä lähdin nuolemaan haavojani Mikkeliin. Puolen vuoden eron jälkeen palasimme takaisin yhteen. Mieheni muutti Etelä-Savoon. Naimisiin menimme 1992. Yhteinen iltatähtemme Matti Eerik Samuli syntyi 1993. Olemme asuneet Hirvensalmella, Mikkelissä, Mikkelin maalaiskunnassa ja Anttolassa. Hirvensalmelta tein juttuja Länsi-Savoon. Anttolassa aloitin keikat Länsi-Saimaa -lehteen ja reviirini laajentamisen valtakunnallisiin lehtiin. Vuodesta 1990 olen kirjoittanut päätoimisesti aina syksyyn 1999 asti. Mikkelin seudulla olen avustanut satunnaisesti Viikkoset -lehteä ja säännöllisemmin Uutisviikkoa. Sen sulauduttua 1992 Mikkelin Kaupunkilehteen sain pääelantoni sen avustamisesta. Lapsen hoitaminen hidasti hieman kirjoittamistahtia, mutta vuodesta 1996 tein taas päätoimisesti Mikkelin Kaupunkilehden jutut kesään 1998 asti. Halusin takaisin Lappiin. Kun perhekään ei pannut ajatukselle pahasti hanttiin, niin muutimme syksyllä 1999 työni perässä Pelloon. Työskentelin Pellon 4H-yhdistyksen toiminnanjohtajana ja vedin yhdistyksen kahta Leader -osarahoitteista projektia. Aikaa ei enää ollut juttujen tekoon. Kirjoittamisesta on kuitenkin vaikea luopua. Ylityövapailla opiskelin dokumenttielokuvan käsikirjoittamista Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa talvella 2001. Kevään 2001 aikana kypsyi päätös palata takaisin vapaan toimittajan epävarmaan, mutta henkisesti antoisaan työhön. Lokakuussa lopetin työt 4H:ssa ja jatkoin opiskelemista dokumenttielokuvan tuotantokurssilla. Opiskelutyönä teimme Inarissa dokumenttielokuvan Ritva ja Xia. Nyt teen toimittajan töitä Mikkelissä Viikkoset-lehdessä ja taitan ja kirjoitan juttuja Rautulaisten lehteen. Sivun alkuun
| |